Vesta A:n mitalitavoite täyttyi pronssilla / FM -brons för Vesta A
Pronssiottelussa runkosarjan ykkönen Narukerä oli ilman parhaita liigapelaajia suupala (10 – 3), ja näin pääsimme pronssit kaulassa yhteispotrettiin Jyväskylässä.
Keskirivi: Mattias ”Mati” Lindfors, Liinus Hietaniemi, Jasper ”Jasse” Kuhlefelt, Antti Kähkönen, Aleksi Järviaho (c).
Alarivi: Kristoffer ”Kride” (välillä ”Krisu”) Potrykus, Christoffer ”Stoffe” Huber (mv) ja Patrik Huber. Kauden pelaajarinkiin kuuluivat myös Robert Berner, Eskomatti Heikkilä, Erik Hörhammer, Tony Pihl ja Kristian Skaffari.
Muut vasemmalta: Thomas ”Bebo” Huber (jj), Janne Koponen (päävalm.), Jyri Järviaho (huolt.), Stefan Borenius (jj), Mats ”Matti” Kuhlefelt (ter.), Pekka Hietaniemi (jj), Timo Wallius (valm.) ja Olli Kähkönen (huolt.).
Olipa kausi! Pitkä (jääpallokaudeksi), vaiherikas ja lopulta menestyksekäs – saavutuksenamme Vesta A:n kautta aikojen toinen SM-mitalisija (1991 A-junnut voittivat hopeaa).
Jo kesäkuussa löimme lukkoon tavoitteemme – joukkueen ja pelaajien kehittymisen, harjoitus- ym. aktiivisuuden, menestymisen SM-sarjassa ja hauskanpidon jääpallon parissa! Ideana oli parantaa edellisestä kaudesta vähän joka rintamalla. Lokakuussa Kisakallion kick off -leirillä joukkueemme tarkensi tulostavoitteekseen SM -mitalin. Kovalta kuulosti – mm. edelliskauden tulokset huomioiden – mutta mahdolliselta.
Ruotsista vauhtia
Tuumasta toimeen! Marraskuussa haimme vauhtia isosta jäästä Edsbynin jääpallohallista ja Zinkeniltä Tukholmassa (ks. erillinen raportti). Helsingin jäähallin kaukalo oli tullut tutuksi elokuusta lähtien – kerran viikossa treenit – ja välillä hiki lensi myös taivasalla Pirkkolan kuivaharkoissa.
Ruotsissa näyttikin lupaavalta, mutta Vestan omassa 80-vuotisturnauksessa, sarjan alla, meno oli vaisumpaa. Osittainen rämpiminen tuotti yhden vaivaisen voiton, eikä Jannen ja Timon paljon bandyä nähneet silmät voineet loistaa tyytyväisyyttä. Pääkoutsi kävi lämpimänä, kun ekaan peliin Botniaa vastaan ei oltu valmiina. P—–e!
Sarja-avaukseen löytyikin sitten lataus ja nyt samainen vastustaja ja viime vuoden mestari oli
helisemässä, vaikka veikin pisteet nipin napin. Joukkuepelin idea, jonka siemen oli kylvetty mm. Ruotsissa, löytyi sittenkin! Tässä yksi merkittävä tekijä, joka lopulta siivitti joukkueen pronssiin.
Lapin ihme
Pitkän kauden aikana oli välillä hakemista, mutta silloin kun keskittyminen oli kohdallaan, oli tulos yleensä erinomainen. Lapin reissu – käänteentekevine Tornio- ja Vastusvoittoineen ja oivine palavereineen – oli monessakin suhteessa tärkeä ”momentum”. Torniota vastaan olimme vielä toisella jaksolla 1 – 5 -häviöllä kun matsi, kuin salamaniskusta, kääntyi voitoksemme!
Jatkossa sitten pisteitä ropisi solkenaan ja mitalihaaveilu sai taas tulta. Vieraspelit sujuivat ylipäätään mainiosti. Vain Porissa tuli takkiin sarjan parhaalle ryhmälle. Niin vain on, että bussissa tunnelma tiivistyy ja myös määränpäissä yhdessäolosta on rutkasti hyötyä!
Monilla vastustajilla kuhisi liigapelaajia, mutta monesti Vesta kykeni joukkueena pelaamaan kaveria paremmin. Vastuunkantajia ja itsensä ylittäjiä löytyi kaikilla pelipaikoilla, ja kun maalissa oli huippuveskarit ja takalinjoissa löytyi jämäkkyyttä ja myös tarvittavat pelin- ja maalintekijät, saattoi tulos olla tämänkaltainen. Toki myös meillä oli jokunen liigakokemusta omaava pelaaja, potentiaalisista liigamiehistä puhumattakaan. Mutta ennen kaikkea oli joukkue ja valmentajat.
Parantaakin voi!
Jonkinasteisen miinuksen kaudelle antaisin siitä, että harjoitusintoa tai -aikaa ei (kaikilla) riittänyt siinä määrin, että joukkue olisi voinut viimeisen päälle kiinteytyä ja samalla kasvaa realistiseksi finaalipaikan ja kullan tavoittelijaksi. Tässä suhteessa vastuunkantoa olisi toivonut ripauksen lisää. Kerran eräskin joukkueenjohtaja ”pääsi” ihmettelemään tyhjää peilijäätä, kun treenin piti olla käynnissä… Tietysti valmentajiakin pelaajakato kauden aikana välillä huoletti ja eiköhän myös osaa pelaajista.
Samalla löytyy ymmärrystä siihen, että elämässä on muutakin kuin bandyä..! Ja toki tapahtumia piisasi; treenit 3 kertaa viikossa, SM-pelit ja liikaa piirisarjan pelejä… Muutamilla B:n ja liigan pelit päälle. Ja ylioppilaskirjoitukset ja työt ja muut harrastukset ja…
Kaiken kaikkiaan asiat sujuivat joka tapauksessa mallikkaasti! Onhan tämä mitali paljon puhuva!
Lopuksi: Kenellä löytyy potkua ensi kaudeksi? Kiehtoisiko mitalin kirkastaminen..? Vestan C -juniorithan ehtivät jo seuran juhlavuoden kunniaksi viitoittaa tien. Onneksi olkoon SM -kullasta!
Kiitos kaikille hienosta kaudesta – tackar och bockar!
Stefan Borenius (yksi jj:stä, lagledare)
